Uusi ulkoasu, uudet kujeet. Nyt Kaydirak voi taas alkaa porskuttamaan kympillä eteenpäin ilma huolen häivää.
Hiekka pöllyää, se tunkeutuu jokaiseen rakoseen säälimättä, piiskaa kasvojasi, tunkeutuu suuhusi, tukehduttaa sinut. Punertava hiekka täyttää maailman edessäsi, se onkoko maailmasi tällä hetkellä, se ihastuttaa, se hautaa sinut kuolettavaan syleilyynsä, sammuttaa elon liekin ja kadottaa.
Hetkinen, mitä tämä nyt on? Miksi tarvot hiekkamyrskyn keskellä kun voisit kävellä rauhassa kuulaassa syyspäivässä keskellä pyökkien reunustamaa hiekkatietä kohti unelmiesi valkoista tallirakennusta huippuhevosineen, voisit olla kaukana täältä Arabian niemimaalta, kaukana tästä helvetin hiekkamyrskystä joka ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta vaivoiksesi. Miksi joku idiootti on nyt mennyt kirjoittamaan sinut mukaan tähän tarinaan, nyt kyllä lähdet täältä heti sen siunaaman tien ja et palaa ennen kuin kaikki on taas hyvin ja oikein täydellistä, seesteistä, kuulasta ja lämmintä.
Näkösi käsittää vain ruskeaa, edessä siintää hiekan tukahduttama suihkulähde jonka vedentulo on iäksi loppunut. Näet jossain kaukana kidutetun meren joka tukehtuu hiekan alle, katoaa olemattomiin. Tie allasi on ruskea hiekasta, jeeppisi on jo hautautunut hiekkaan kilometrien päässä tästä jumalanhylkäämästä paikasta, koko paikka saisi kadota iäksi, antaa hiekan peittää sen, unohtua hiekan lämpimään syleilyyn iäksi.
No nyt näyttää jo paremmalta kun hiekka on laskeutunut, astut sisälle tallin alueelle valkoisista renessanssinaikaisista takorautaporteista jotka liikkuvat sulavasti kosketuksesi alla ja annat katseesi kiertää ympäristössä. Sinistä taivasta vasten siintää kyltti johon on kirjoitettu jotain hepreaa, arabiaksi se kai on mutta arabiantaitosi eivät ansaitse edes arvosanaa neljä - mutta hetkinen siinä on myös tekstiä oikean maailman kielellä, Kaydirak Ahir Stud näyttäsi lukevan. Kyllä, niin luki esitteessä joka sinut sai alun perin vaivautumaan tänne pakanavaltioon, kauas sivistyksestä. Keskellä pihaa näyttäisi olevan valkoinen suihkulähde joka pulppuaa iloisena, tuolla taustalla joku valkoinen rakennus kartanolta näyttää, ja ilmiselvä tallirakennus. Pyyhkäiset hiekkaa pois kiillotetuilta nahkakengiltäsi ja oiot jakkuasi, kyllä täälläkin pitää tehdä vaikutus.
Punertavaa hiekkaa, punertavaa hiekkaa kasoina maassa, punertavaa hiekkaa seinämänä silmiesi edessä hukuttamassa sinua syleilyynsä. Hiekka ei valikoi uhrejaan, se on tasapuolinen epäoikeudenmukaisuudessaan, se hukuttaa ja kadottaa unohdukseen kaikki tielleen eksyvät, ihmiset, eläimet, kasvi, elämän, kaiken.
Tallin ovi narahtaa saranoidensa varassa ja joku pikkujyrsijä kipittää heinäkasan suojiin hiireltä se näyttäisi mutta ei Arabian niemimaalla voi olla normaaleja hiiriä, aivan taatusti se on joku pakanoiden palvoma hyppyrotta taikavoimineen. Hiekkaa ja heinää käytävillä vaivaiset 20 karsinaa ja joku jota voisi luulla pesukarsinaksi, tai sellainen se voisi olla jos täällä on edes mahdollista saada juoksevaa vettä ilman että joku kantaa sen kaivosta miksi ihmeessä oikein vaivauduit tulemaan tänne jumalanhylkäämään paikkaan? Karsinarivistön päässä siintää vielä kaksi ovea, pieni huone jonka seinillä roikkuu vailla mitään järjestystä suitsia ja satuloita ja lattialla lojuu luuta, ja edes satulat sekä suitset eivät ole normaaleja vaan tuolla on aivan taatusti muutama tupsuin ja hapsuin koristeltu - miten mautonta ja vanhanaikaista, taatusti eivät edes tiedä mikä Burberry on. Ja toinen huone sitten, heinää ja astioita, taatusti rehujen varastointipaikka. Kukaan ei edes ole vaivautunut tulemaan sinua vastaan, missä tallin omistaja luuhaa? Ja minkään pakanan kanssa en ole keskustelemassa, saakoot pitää aivan rauhassa omat työnsä.
Ei ruohoa vain ruskeaa hiekkaa jonka läpi pystyyn kuivuneet ja kuolleet ruohonvarret epätoivoisesti puskevat. Tuuli piiskaa armottomana ja ajaa hiekkaa edellään pyörteinä, pyörteinä jotka kiskovat kaiken elävän juurineen ja paiskaavat hyödyttömänä nurkkaan tekemään kuolemaa, tuuli puhaltaa lisää hiekkaa ja tukahduttavan kuumaa ilmaa, edes pientä viilennystä se ei suo vaan paistaa meidät tänne polttavan auringon alle.
Ulkona paistaa armoton aurinko ja hellelukemat lähentelevät kolmeakymmentä, silti tarhassa kirmaa hevosia ja ne jopa näyttävät siltä että aurinko tai kuumuus ei haittaa niitä luonnonvastainen ilmiö taatusti. Oikealla näkyy muutama selvä tarha lisää, yhteenlaskettuna niitä näyttäisi olevan kolme, ja vasemmalla yllätys täällä kasvaa jopa ruohoa. Hieraiset silmiäsi ja leyhyttelet itseäsi hellehatulla, taatusti olet saanut jo auringonpistoksen tässä kuumuudessa, olisi pitänyt jäädä Euroopan oikeanlaiseen ilmastoon. Mutta näky ei katoa, siellä tosiaankin on kaksi aluetta ruohon peitossa, vihreinä läntteinä muuten kuivan ja ruskean korren joukossa. Ja vasemmalla suuri kenttä, hiekkapohjainen tietysti täällä kun hiekkaa riittää kaikkeen ja jää vielä yli. Mutta aivan taatusti se on epämukava ratsastaa, ja edes maneesia ei ole. Missä hevosia nyt liikutetaan sateella, tietenkin täällä on pakko sataa joskus.
ulkoasun © Heidie/Kaydirak Ahir Stud - ulkoasun kuvat © Wunderbararabians ja Cristiaan, lisenssi